Kiivasrytmisen teknon tahdit kaikuvat nyky-Venäjällä kaikkialla
PIETARI/MOSKOVA-Boris Jeltsinin vaalivoiton jälkeinen ilta Maksim Gorkille nimetyllä metroasemalla. Trendikkäästi pukeutunut pietarilaisnuoriso ahtautuu unkarilaisvalmisteiseen linja-autoon. Alkaa matka kohti vanhaa Suomen rajaa. Keskikäytävällä seisovat kumartuvat kyykkyyn liikennepoliisi GAI:n tarkastuspisteen kohdalla.
Puolen tunnin ajon jälkeen ollaan melkein perillä surullisenkuuluisalla Kronstadin tulvapadolla, joka uhkaa sulkea Suomenlahden pohjukan ekologiseen katastrofiin.
Basson jytke kuuluu kilometrin päähän. Se kantautuu jättimäisen padon reitille osuneesta linnoitussaaresta numero seitsemän, joka rakennettiin vuonna 1804 Venäjän pääkaupungin turvaksi.
Nyt linnoituksella tanssitaan Pietarin ensimmäisiä ulkoilmareivejä, "Laitonta piknikkiä". Se on paikallisen Messmedian ja berliiniläisen Interflug Galaktikan pitkällisen haaveen yhteistulos.
Venäläiset dj:t sekä vieraileva tähti lontoolainen Gravity Girl soittavat armeijan puskutraktorin ohjaamosta trip-hoppia, junglea ja hardcorea, jotka villitsevät puolituhatpäisen yleisön.
Karu maisema koostuu puoliksi uponneista laivoista, käsittämättömästä metalliromusta ja patoprojektista ylijääneistä suunnattomista betonilohkareista. Tsaarinaikaisen tiiliholvin seiniin on projisoitu videotaidetta. Maan sisässä on myös baari ja chill-out huilaamista varten.
Aamukuudelta osa kansasta palaa Pietariin nukkumaan, mutta tanssi jatkuu pitkälle päivään.
Venäläisiksi teknobailuiksi tapahtumassa on jotain todella outoa: paikalla ei ollut lainkaan aurinkolasipäisiä paksuniskaisia rikollisia, eivätkä juhlat maksaneet mitään, halpaa bussikyytiä lukuunottamatta.
Tekno on uuden Venäjän nopea rytmi. Tekno soi Venäjällä klubeissa, radiossa, televisiossa, kaljakioskeilla ja jopa yöjunissa. Vauhti kiihtyy kaiken aikaa.
Uuden tanssimusiikin maihinnousu Venäjälle alkoi Latvian neuvostotasavallasta vuonna 1987. Berliiniläinen dj Westbam, jonka Saksan valtio on sittemmin palkinnut kulttuuripalkinnolla, onnistuttiin ujuttamaan rautaesiripun läpi esiintymään kommunistipuolueen nuorisojärjestön juhliin Riikaan.
"Menestys oli valtava ja 600 paikalla ollutta nuorta innoissaan. Siihen aikaan kaikki lännestä tullut musiikki kiinnosti", tapahtumaa järjestämässä ollut Janis Krauklis muistaa.
Janis sai lännestä 12 lp-levyn setin History of the house sound of Chicago. Hänestä tuli Neuvostoliiton ensimmäinen tekno-dj.
Seuraavaksi tuoreet rytmit kulkeutuivat Leningradiin, jossa teknon eteen töitä tekivät kaupungin alakulttuurin kärkinimet Timur Novikov ja Afrika sekä Andrei ja Alex Haas.
Haasin veljekset pitivät teknobailuja Fontanka-kanavan rantakadun vallatussa asunnossa nimeltä Tanz-Pol 145. Keväällä 1993 he avaasivat Venäjän ensimmäisen teknoklubin Tunnelin entiseen ydinpommisuojaan Pietariin.
Toissa kesänä Tunnel-klubi oli suljettuna sisäministeriön Omon-erikoisjoukkojen hyökättyä sinne useaan kertaan. Nyt se toimii jälleen.
Moskovan tekno valloitti lopullisesti joulukuussa 1991, kun Stalinin pystyttämän Kansantalouden saavutusten näyttelyalueen Kosmos-hallissa järjestettiin Gagarin-party. Siellä satelliittien ja avaruusalusten alla teknoa tanssi
Tänään tekno on Venäjän kulttuurin ja sen yhteiskuntaelämän yksi harvoja länsitasolle kehittyneitä alueita. Ilman vähäisintäkään patriotismia nyt 35-vuotias ja pääosin Venäjällä keikkaileva dj Janis Krauklis toteaa: "Latvia on aivan liian pieni maa eikä siellä voi enää kuvitellakaan tekevänsä mitään vakavaa. Teknomusiikin tulevaisuus on Venäjällä."
Moskovalaisen teknoklubin parkkipaikalla vakuuttuu nopeasti siitä tilastotiedosta, että Mersun huippumalleja myydään Moskovassa vuodessa enemmän kuin koko Länsi-Euroopassa.
Ellei ole valmis pulittamaan klubin 30-50 jenkkidollarin suuruista pääsymaksua, oma ilta saattaa helposti jäädäkin pelkäksi paikoitusalueen ihmettelyksi. Bailaushaave voi kariutua myös klubin ankaraan kontrolliin: liian halvasti tai tyylittömästi laittautuneet eivät pääse sisään.
Moskovaan nopeasti nousseet kymmenet teknon temppelit tarjoavat miellyttävän vastakohdan Euroopan suurimman kaupungin ankealle sosialismin sävyttämälle ulkokuorelle. Teknoklubien keinotodellisuudessa hohtaa ultraviolettivalossa itämaisesta uskontomytologiasta, muinaisen Egyptin faaraoilta ja kaukaisista galakseista lainattu design. Usein lännestä lennätetty dj soittaa viimeisintä teknoa.
Suuri osa yleisöstä on epäillyttävästi rikollisia muistuttavia kolmi-nelikymppisiä miehiä ja heidän missitason naisseuralaisiaan. "Ajatellaanpa nyt rosvoja. Koko päivän he ovat tehneet jotain pahaa. Töiden jälkeen he haluavat rentoutua, ja transsiin saattava teknomusiikki auttaa heitä muuttamaan negatiiviset energiansa positiivisiksi", kommentoi eräs moskovalainen klubi-isäntä.
Venäjällä on kautta aikojen osattu juhlia, ajettu votkapäissään reellä tai tanssittu hurjaa ripaskaa. Nykymenon kliimaksi on, kun superenerginen miesjoukko karjuu ekstaasissa kilpaa teknobiitin kanssa davai davai davai! eli Come on! come on! come on!
Usein hurjan viikonlopun jäljiltä ruumishuoneelle tuodaan sydänkohtaukseen kuolleita nuoria lihasjärkäleitä. Heroiini korjaa satoaan myös Venäjällä.
Tanssikulttuuri leviää Venäjällä myös ilman suuria seteleitä. Tekno on kuin Venäjän kiivaan todellisuuden soundtrack, ja siksi sitä monesti soitetaan uutislähetystenkin taustalla.
Moskovassa on jo vuoden puskenut eetteriin taajudella 106,8 MHz Radio Stantsija eli "Radio Asema". Yötäpäivää vain teknoa suoltavalla asemalla on
Moni vanha neuvostohitti ja lastenlaulu on sovitettu teknomuottiin. Tuorein näyttö nyky-Venäjän absurdista anarkiasta tulee maan kovapalkkaisimmalta dj:lta, Groovelta.
Muurmanskista kotoisin oleva Groove tuli Leningradin konservatorioon opiskelemaan oopperalaulajaksi, mutta alkoi samaan aikaan hangata Tanz-Pol 145:n tanssibailuissa. Nyt hän on säveltänyt Venäjän ykkösteknohitin Onni on, joka on nauhotettu yhdessä Neuvostoliiton tuhonneen Misha Gorbatshovin ja tämän vaimon Raisan kanssa.
Venäjän dj:t eivät enää sukkuloi pelkästään Moskovan ja Pietarin väliä, vaan davai davai davai! kaikuu jo kaukana Ural-vuorten takana Siperian Novosibirskissakin.
Kirjoittaja on uuteen Venäjään erikoistunut vapaa toimittaja.
Torstaina 28. marraskuuta 1996
SAMI HYRSKYLAHTI / Helsingin Sanomat