Teksti: Jan Blom
Lähde: Tanssi 3/96
Goa-bileissä jengi friikkaa ihan vapautuneesti, sanoo 26-vuotias Nelson, joka omn ollut muutamana talvena Goalla tanssimassa viidakkobileissä. Suomenkaan bailut eivät ole hänelle vieraita. Parhaiten Nelson on viihtynyt maksuttomissa ulkoilmabileissä, jotka kuuluvat teknokulttuuriin siinä missä kaupalliset teknoklubitkin.
Nelsonin innostus teknobileisiin syttyi, kun hän teki duuniporukan kanssa viikon yllätysiskun Ibizalle vuonna -89.
- Siellä oli isoja klubeja, joissa soitettiin house-musiikkia ja jengi bailas aivan hulluna. Koko homma vaan kolahti yhtäkkiä mulle ja innostukseni vahvistui seuraavana kesänä ollessani reilaamassa. Suomessa aloin käydä talvella -91 ja -92 Bottalla Berliini-klubilla, jolloin mielestäni elettiin Suomessa klubibailujen kulta-aikaa. Silloin ei porukka klubeissa vielä ollut niin klikkiintynyttä ja muotitietoista kuin nykyään. Bailuissa saattoi nähdä hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia ihmisiä.
- Miten alunperin innostuit lähtemään Goalle?
- Kaverini, jotka olivat käyneet Goalla hehkuttivat Goan bailutunnelmaa ja väittivät bileiden olevan kuin toiselta planeetalta verrattuna Euroopan klubikulttuuriin. Goa trance ei minua kuitenkaan siinä vaiheessa vielä miellyttänyt. Pidin enemmän eurooppalaisesta teknosta, joka oli voimakkaampaa ja jossa oli raaemmat soundit.
- Talvella -93 päätin kuitenkin lähteä Intiaan. Sinä talvena pidettiin Goalla vain muutamat suuret bailut, mutta ne olivatkin sitten jotain aivan uskomatonta. Tajusin, että nämä bileet eivät enää olleet mitään nautinnonhakuisia eurooppalaistyyppisiä bailuja, vaan nyt oli kyseessä jotain mystistä, sanoinkuvaamatonta.
- Konsepti Goan bileisiin on saatu Kaliforniassa 60-luvulla pidetyistä acid-bileistä ja Woodstock-meiningistä.
- Goalla oli jo 70-luvulla Kalifornian acid-bailujen kaltaisia psykedeelisiä tanssijuhlia, mutta silloin käytettiin perinteisiä instrumentteja; kitaraa, bassoa ja rumpuja. 80-luvulla tekniikan kehittyessä tuli syntetisaattori mukaan kuvioihin, kunnes musiikki muuttui kokonaan koneelliseksi 80-luvun lopulla ja saavutti teknomusiikin asteen. Goa-sound alkoi kehittyä, ja se kulki pitkän aikaa erillään eurooppalaisesta teknomusiikista.
Nelson ei mielellään kutsu Goa trancea musiikiksi, vaan pikemminkin funktionaaliseksi ääneksi, eli ääneksi joka palvelee tiettyä tarkoitusta: transsiin pääsemistä.
- Se seikka, että musiikki on Goa-bailuissa koneellista, ei ole olennainen. Aivan samoihin tuloksiin päästäisiin pelkkien rumpujen avulla, kuten on kautta aikojen tehtykin, kertoo Nelson ja mainitsee muinaisina esimerkkeinä mm. Voodoo-menot sekä shamaanien tanssikuviot.
- Tässä mielessä eivät teknobailut ole mikään uusi ilmiö.
Nelsonin mukaan ihmiset eivät mene Goa-bailuihin yrittääkseen iskeä vastakkaisen sukupuolen edustajia, vaan voidakseen tanssia.
- Seksuaalisuus on kuitenkin koko ajan trance-bailuissa läsnä, eihän se voi ihmisistä kadota.
- Klubeissa järjestettävien bailujen konteksti on sosiaalinen, niihin mennään tapaamaan ystäviä. Kunnon trance-bileissä taas pointtina on transsin saavuttaminen, ja mitä sen jälkeen tapahtuu, meneekin jo mystiikan puolelle.
- Tanssi on kuitenkin se, jonka ympärillä todellisissa trance-bailuissa kaikki pyörii ja jonka avulla transsi saavutetaan. Goa-bileissä jengi friikkaa ihan vapautuneesti ja parhaimmillaan tanssijat siirtyvät jonkinlaiseen epänormaaliin tilaan.
- Jos tilannetta katsoo ulkopuolelta, voi nähdä ihmismassan vellovan edestakaisin.
- Mitä on vellonta?
- Vellonta on tila, joka mahdollistaa uuden syntymisen. Kukaan ei kuitenkaan tarkalleen tiedä, mitä vellomisen aikana tapahtuu. Yksittäiset osat ovat sulautuneet musiikkiin ja tanssijasta on tullut tanssi. Vellomisen aikana tanssijoiden kautta kanavoituu tietty voima, joka manifestoituu jokaisessa eri tavoin saaden ihmiset tanssimaan kunkin omalla tavallaan, mutta silti synkronoidusti.
- Kunnon bailujen jälkeen tuntuu, kuin olisi sisäisesti puhdistautunut ja on tavallaan nöyrä olo. Silloin ei voi tehdä muuta kuin tuumia, kuinka ihmeellinen maailmankaikkeus onkaan!
- Oletko Suomessa ollessasi koskaan ollut vastaavantyyppisissä bailuissa?
- Kyllä. Esimerkiksi Lammassaaressa pari vuotta sitten järjestetyissä bileissä saavutettiin kuvailemani vellonnan kaltainen maaginen tila. Edellytyksenä tälle kuitenkin oli, että bailut oli järjestetty ulkotiloissa ja että ne olivat maksuttomat.
- Kaupallisissa bileissä täällä Suomessa eivät mielestäni tanssiessaan annna kaikkeansa. Ehkä ollaan tanssilattialla puolisen tuntia ja sitten mennäänkin moikkaamaan ystäviä.
- Goa-kulttuuri muutti aika paljon elämääni ja yhteen aikaan kävin bailuissa todella paljon, sanoo Nelson lisäten, että jossain vaiheessa burn out kuitenkin iski häneen. Nykyisin häntä ei pahemmin enää näe bailuissa.
Nelson uskoo Goa trancen saavuttaneen laadullisen huippunsa pari vuotta sitten ja pitää nykyistä Goa-musiikkia liian jumiutuneena ja kaupallisena.
- Voihan kuitenkin olla, että kymmenen vuoden kuluttua tuolla kadulla kulkee joitakin vanhoja hörhöjä, joiden t-paidassa lukee: Goa trance is not dead!