14-vuotias Jaakko on käynyt melkein pari vuotta aktiivisesti näissä tilaisuuksissa, joita on järjestetty jo 80-luvun lopusta asti. Ravit vaativat kovaa kuntoa: "Mennään isoon halliin, jossa musa on hypnoottista ja helvetin kovalla. Tanssi kestää tuntikausia. Ravit alkavat seitsemän maissa illalla ja loppuvat paikkakunnasta riippuen kahden ja kuuden välillä aamuyöllä".
Ravien ideana on taukoamaton tanssinta musiikin ja rytmin ympäröimänä. Soitto ei lakkaa hetkeksikään. "Kannattaa käyttää pumpulia tai muita kuulosuojaimia. Äänet voi tuntea koko vartalollaan." Ravien kokoa mitataan Jaakon mukaan "kiloina", millä tarkoitetaan vahvistinlaitteiden tehoa kilowatteina. Raveihin kerätään lisäksi "strobevaloja", lasereita ja muuta tekniikkaa niin paljon kuin järjestäjällä on varaa hankkia.
Enin osa suomalaisista raveista on virallisia ja julkisia ja niihin myydään pääsylippuja lippupalvelua myöten. Lippujen hinnat vaihtelevat 40 ja 150 markan välissä. Ikärajat ovat yleensä 16-18 vuotta, kertoo 14-vuotias Jaakko. Tehdashalleissa ja vanhoissa varastoissa salaa järjestettävät ravit on vaikeampi löytää, sillä ne pysyvät porukoiden sisäisinä tapahtumina.
Englannissa ja Ruotsissa ravit on liitetty huumeisiin ja muuhun rikolliseen toimintaan. Huumeiden käyttö raveissa ei Jaakon mielestä ole sen yleisempää kuin missään muissakaan nuorisotapahtumissa. Jaakolle ei kukaan ole myöskään tullut aineita tyrkyttämään, vaikka niitä haluava todennäköisesti raveista sellaisia myös löytää.
Kappaleiden tekstit käsittelevät usein huumeita eri näkökulmista ja huumeisiin viitataan muutenkin. Ravaamalla päästään Jaakon mielestä toisaalta nimenomaan irti arjesta ilman kemiaa ja piristeitä.
Ravikansa käyttää Internetiä yhtenä ilmoitustaulunaan, sillä ainakaan maalla asuva ravien ystävä ei saa käsiinsä "flyereita" tai muita lehtisiä. Tilaisuuksista kerrotaan ja niitä perutaan http://www.damicon.fi/fri -sivulla ja fi-rave -postituslistalla, jota voi lukea www-sivulta käsin.