T�m�n erityisesti nuorison suosiman musiikin ymp�rille on muutamassa vuodessa kehittynyt kiinnostava el�m�ntapa- ja alakulttuuri. Vajaassa vuosikymmeness� marginaalisesta reunailmi�st� on kehittynyt dynaaminen liike ja keskeinen osa 1990-luvun populaarikulttuuria. Teknomusiikin maailmanvalloitus todentui suurin piirtein samaan aikaan, kun Berliinin muuri murtui. Ei ole sattuma, ett� Berliinist� on Lontoon ohella kehittynyt Euroopan merkitt�vimpi� teknokeskuksia. Musiikillinen fuusio on ollut toteutunut Tresorin, Planetin ja E-Werkin kaltaisissa teknoklubeissa sek� vuosittain j�rjestett�v�ss� Love Parade -teknotapahtumassa.
Kev��ll� 1994 Love Parade kokosi Berliiniin enn�tykselliset 100000 teknonuorta eli reiveri�. Suurin osa paraatiin saapuneista reivereist� oli tietenkin saksalaisia, mutta Berliiniin oli saapunut tuhansia teknoajia my�s muualta Euroopasta, joukossa my�s useita kymmeni� suomalaisia. J�ttil�ism�isest� suosiostaan ja kaupallisesta luonteestaan huolimatta - tapahtuman budjetti on nykyisell��n miljoonaluokkaa - Love Parade on kyennyt s�ilytt�m��n alkuper�isen underground-ideansa ja avoimuutensa. Harva musiikkitapahtuma kokoaa samalla lailla yhteen teknon eri tyylisuuntia ja ryhmittymi�.
Love Paradea k�sittelevi� reportaaseja ilmestyi pitkin syksy� eurooppalaisissa musiikki- ja aikakauslehdiss�. Paraati onkin hyv� esimerkki teknon suosion r�j�hdysm�isest� kasvusta. Takavuosien underground-kulttuurista on muutamassa vuodessa tullut valtavirta, ja pelk�st��n saksalaisella kielialueella arvioidaan olevan 2 - 5 miljoonaa teknodiggaria. Aktiivisten klubbareiden ja reivereiden m��r�ksi Saksassa arvioidaan 150000 - 200000.
Muodoiltaan ja rytmilt��n voimakastempoinen, syntetisaattoreilla ja rumpukoneilla toteutettu tanssimusiikki l�ysi kannattajansa erityisesti rap-musiikin ja hip hopin my�t� kasvaneesta levottomasta sukupolvesta. Englantilainen, nuorisokulttuuriin erikoistunut i-D -lehti kuvasi alkumetrej��n ottavaa teknoa merkitt�vimm�ksi ja v��rinymm�rretyimm�ksi nuorisoilmi�ksi sitten punkin.
Orastavan teknoliikkeen t�rkein filosofinen vaikuttaja oli kirjailija Alvin Toffler. Teknologian ja nopean rytmin nimiin vannova teknoliike katsoi olevansa osa Tofflerin Third Wave (suom. Kolmas aalto) kirjassa kuvaamaa vallankumouksellista kolmatta aaltoa. Erityisen vaikutuksen nuorukaisiin teki Tofflerin k�ytt�m� termi teknokapinallinen (techno rebell), josta my�s teknomusiikin etymologian katsotaan osittain olevan per�isin. Detroitissa syntynyt konemusiikki ei arastellut tulevaisuutta; p�invastoin sit� on mielell��n verrattu Riddley Scottin ohjaamaan Bladerunner-elokuvan futuristiseen maailmaan.
Tekno oli jo ensimetreill��n merkitt�v� musiikillinen sulatusuuni, joka jalosti monista eri l�hteist� uuden, tanssia ja tulevaisuutta korostavan musiikkityylin. Se hy�dynsi merkitt�v�ll� tavalla 1970-luvun lopun futuristisia popyhtyeit�. Kraftwerkin lis�ksi teknon syntyyn olivat vaikuttamassa The Human Leaguen, Depeche Moden ja Yellow Magic Orchestran kaltaiset yhtyeet. Muita energisen tanssimusiikin taustavaikuttajia olivat Giorgia Moroder ja Blake Baxter sek� Brian Enon ja Terry Rileyn kaltaiset avantgardistit. Teknon historiallisia juuria on haettu my�s nykys�velt�j� Karl Heinz Stockhausenin ja Iannis Xenakiksen tuotannosta.
Teknoa on kuvattu urbaanin tulevaisuuden soundiksi. Siksi ei ole yll�tys, ett� juuri Detroit toimi 1980-90-lukujen ehk� merkitt�vimm�n populaarimusiikillisen uudistajan l�ht�alustana. Detroit on saksalaista Ruhria muistuttava teollisuuskaupunki. Derrick May on kuvannut Detroitia seuraavasti: "T�m� paikka on surkea. Se on kaiken loppu. Maisema Detroitissa kertoo, miksi me teemme teknomusiikkia. Historia ja nykyisyys ovat t��ll� mennytt�. Emme voi katsoa kuin tulevaisuuteen!" Muistona klassisista ajoista on edelleen Detroitin kuuluisa Inner City -yhtye sek� kolme arvostettua levy-yhti�t�: Transmat, Metroplex ja K.
1980-luvun lopulla acidiksi tai houseksi kutsuttu musiikki jakaantui nopeasti useisiin alalajeihin. T�m�n p�iv�n teknotyylit vaihtelevat Aphex Twinin ja Cosmic Babyn l�hes klassista muistuttavasta ambientista Sven V�thin tranceen ja detroitilaisen Richie Hawtinin acidhouseen. En�� on turha puhua teknon kohdalla pelk�st� tanssimusiikista. Kyse on pikemminkin uudesta elektronisesta musiikista, jonka perustana on tietokoneet ja uusin musiikkiteknologia.
Amerikkalaisen tieteiskirjailija William Gibsonin mukaan teknologia muuttuu katutasolla omaksi uudeksi todellisuudekseen. T�m� anarkistinen tee-se-itse -asenne on tyypillinen koko teknokulttuurille: koneille ja laitteille l�ytyy jatkuvasti uusia sovelluksia, ja teknologian my�t� musiikki muuttuu kiihtyv�ll� vauhdilla.
Musiikinteon lis�ksi tekno on synnytt�nyt ymp�rilleen valtaisan m��r�n pieni� levy- ja tuotantoyhti�it�, levykauppoja, teknoravejen j�rjest�j�organisaatioita ja deejii-yhteis�j�, teknovaatteiden valmistajia sek� asialle omistautuneita pienlehti� ja postimyyntiyrityksi�.
Kiinnostavaa on se, ett� monia n�it� ruohonjuuritason yrityksin� syntyneit� liiketoimia py�ritt�v�t alle 30-vuotiaat nuoret aikuiset. Teknoartistit ja -kokoonpanot ovat kivunneet listojen k�rkeen, ja suuret levy-yhti�t ovat her�nneet teknon todellisuuteen. Ero undergroundin ja valtavirran v�lill� on kuitenkin edelleen olemassa. Teknoraveissa ja -klubeilla soitettavalla musiikilla on hyvin v�h�n tekemist� hittilistojen ja markettien myymien levykokoelmien kanssa.
Shamanismin tutkija Terence McKennan mukaan kyse on tajunnalliset ja kulttuuriset rajat ylitt�v�st� arkaaisesta ekstaasista. Brittil�isen teknoyhtyeen The Shamenin vuonna 1992 julkaisemalla Re-Evolution -kappaleella h�n visioi:
"Siis mit� shamaanit tekev�t? He todistavat omalla esimerkill��n, ett� kosminen matka Gaia-tietoisuuteen on mahdollinen. He v�litt�v�t t�m�n kokomuksen taiteen muodossa pelastaakseen maailman. Maa-planeetalla on er��nlainen tietoisuus, jonka avulla se voi kommunikoida ihmisen kanssa. Viesti, jonka luonto meille l�hett��, korostaa kielemme muuttumista elektronisen kulttuurin ja psykedelisen mielikuvituksen synergiaksi - tanssin ja idean yhteenkuuluvuudeksi, ymm�rrykseksi ja intuition yhteenkuuluvuudeksi - h�vitt�en rajat, jotka kulttuurimme meille asettaa."
Shamanismista onkin tullut, jos ei tietoisesti niin ainakin viitekehyksen�, tanssiin vannovan teknokulttuurin polttoainetta. Teknoravet voi n�hd� er��nlaisena digitaalisen ajan aavetanssina, jolla luodaan euforinen ja harmoninen taikapiiri ymp�rille aukenevan, postmodernisti kaoottisen maailman keskelle. Uskontotieteilij� Weston La Barren mukaan Pohjois-Amerikan intiaanien keskuudessa 1800-luvun j�lkipuoliskolla syntynyt aavetanssi (ghost dance) luo yksil�iden yhteis�n, joka kykenee kollektiivina hallitsemaan stressi�. Kalifornialainen kaupunkishamaani Gabrielle Roth puolestaan kuvaa el�m��mme teknomusiikin ja modernin mediateollisuuden maailmassa jatkuvaksi matkaksi: matkaksi tajunnan ekstaattisille tasoille. Roth n�kee itsens� kosmisena surffarina, joka etsii ekstaasia tanssin, liikkeen ja rytmin kautta.
On kiinnostavaa verrata teknoshamanismia 1960-luvun rockin ja psykedelian syntyvuosiin. The Doorsista tuli 60-luvun t�rkeimpi� kulttib�ndej� ja rock-shamaani Jim Morrison oli b�ndin demoninen keulahahmo "uskoen, ett� Tie on p��llystetty huumeilla ja shamanismilla."
"Kun siperialainen shamaani valmistautuu transsiin, kaikki kyl�l�iset ker��ntyv�t yhteen r�misytt�m��n, puhaltamaan pillej� ja soittamaan mit� tahansa instrumentteja l�hett��kseen h�net matkaan. Se on jatkuvaa jyskytyst� ja nuo sessiot kest�v�t tunteja. Se oli sama asia The Doorsin kanssa, kun soitimme konsertissa."
Teknoravejen shamanistinen voimahahmo on deejii. Perinteisest� levynk��nt�j�st� ja tiskijukasta on teknokulttuurissa tullut mestarillinen k�sity�l�inen ja artisti. Englantilainen zippiefilosofi Frazer Clark pit�� teknodeejiit� modernina shamaanina, joka on vastuussa ravejen tunnelmasta ja reivereiden yhteisest� kokemuksesta. Clarken mukaan teknoraveissa ei ole kyse pelk�st� tanssittavien rytmien yhteensovittamisesta vaan viime k�dess� tietoisuuden muuttamisesta. Ekologinen tietoisuus ja shamanismi tulevat esiin my�s teknoprojektien nimiss�: Bango De Gaia, Psychik Warriors of Gaia, Psycho-drums ja Hypno Genesis.
Lokakuussa 1993 Helsingin Kulttuuritalolla j�rjestetyn Satellite-tapahtuman yhteydess� suoritetun teknokyselyn vajaasta kolmestasadasta vastanneesta l�hes kolmannes liitti teknon ja shamanismin toisiinsa (Rave Check '93). Teknoa verrattiin my�s uskontoon ja el�m�nkatsomukseen. Avainsanoja olivat teknologia, positiivinen el�m�ntapa, energia, ekstaasi ja vapaus. My�s ravetapahtumien eroottisia ja esteettisi� arvoja korostettiin. Neutraalisti tai negatiivisesti teknomusiikkiin suhtautuvia vastauksia oli vain muutama.
Zippiek�sitteen luoja on lontoolainen 50-vuotias Frazer Clark, joka on itse ilmetty zippiekulttuurin edustaja. Kaliforniaan kes�ll� 1994 siirtynyt pitk�tukkainen Clark on koulutukseltaan psykologi ja toimittaa Encyclopedia Psychedelica- ja Evolution-nimisi� zippiejulkaisuja. Encyclopedia Psychedelica eli EPi k�sittelee nimens� mukaisesti psykedeelisen kulttuurin eri osa-alueita. Lehden numeroissa on ruodittu muun muassa hippi- ja zippiekulttuureja, tiedett� ja supertietoisuutta, psykedeelisi� sankareita ja maagista politiikkaa.
Frazer Clarken mukaan zippiekulttuurin tunnussanoja ovat teknomusiikki, yhteis�llisyys, vapaat arvot ja suvaitsevaisuus eli 60-luvun kukkaiskieli mankeloituna teknokapinallisuuden ja konekulttuurin l�pi. "Zippie -liike on revoluution sijaan kuitenkin evoluutiota", t�hdent�� Clark. Vallankumouksellisinta onkin ehk� juuri se, ettei liike edusta vallankumousta. Kapinan ja vastakkainasettelun sijaan se sulauttaa eri ryhmi� jopa sukupolvien yli.
Zippiefilosofia edustaa er��nlaista 'antaa tuhansien kukkien kukkia' -ajattelua. Zippien maailmankuvassa ikivanhat it�maiset yoga- ja meditaatiosysteemit ly�v�t k�tt� neo-shamanismin ja uusimpien virtuaalisovellusten kanssa. Liikkeen kirjallisina ja tajunnallisina moottoreina toimii niin entisi� 60-luvun vastakulttuurimiehi� kuin t�m�n p�iv�n teknoajattelijoita: happotohtori Timothy Leary, tutkija Terence McKenna, kirjailija Bruce Eisner, matemaatikko Ralph Abraham, kemisti Alexander T. Shulgin ja Mondo 2000 -lehden p��toimittaja R. U. Sirius.
Jonkinlaisesta zippiefilosofiasta k�ynee my�s englantilaisen The Orbin levyt, joiden teemat liittyv�t lent�viin lautasiin ja avaruusvierailuihin. Teknolevyill� viljell��n muutenkin runsaasti tieteiskirjallisuudesta tuttuja teemoja. Kun 70-luvun hippej� vauhditti Hawkwindin ja Gongin happorokki niin t�m�np�iv�n teknohipit ovat l�yt�neet musikaallisen kosketuspintansa Higher Intelligency Agencyn, Eat Staticin, Orbitalin ja Astralasian kaltaisista teknob�ndeist�. Frazer Clarken zippiefilosofia on saanut osakseen my�s arvostelua. Monet pit�v�t Clarkea helppoheikkin�, joka k�ytt�� tiedotusv�lineit� taitavasti hyv�kseen v�ritt�en teknokulttuuria ep�m��r�isell� new-age -filosofialla.
Vuonna 1988 yli 5000 hippimatkaajaa suuntasi j�lleen Stonehengeen Kes�p�iv�n seisauksen viettoon, mutta sai vastaansa toistatuhatta mellakkapoliisia k�sitt�neen iskujoukon. Samana vuonna Britanniassa nousi house- ja teknomusiikin ilmaisfestivaalien aalto.
Kehitys kulminoitui kev��ll� 1992, kun joidenkin arvioiden mukaan jopa 50000 teknohippi� kohtasi Castlemortonissa. L�hes viikon kest�nyt heimojen kokoontuminen ker�si maata asuntovaunuillaan kiert�v�t travellerit ja suurkaupunkien reiverit yhteen nauttimaan tekno-soundeista ja maalaisilmasta. Viranomaiset nimesiv�t tapahtuman Unholy Allienceksi. Yksi tapahtuman p��j�rjest�jist� oli mystinen Spiral Tribe -organisaatio. Spiral Tribe mielt�� itsens� yhteiskuntaan levi�v�ksi tajuntavirukseksi, joka toteuttaa kapinallista l�hetysty�t��n uuden tanssimusiikin kautta.
Castlemortonin kev��ll� 1992 tapahtuneen heimojen kokoontumisen j�lkeen Spiral Tribe ja koko traveller -el�m�ntyyli ovat joutuneet viranomaisten painostuksen kohteiksi. Kes�ll� 1994 Englannin Parlamentin k�sittelyss� ollut uusi rikoslaki uhkaa tehd� lopun niin ilmaisfestivaaleista kuin talonvaltauksestakin. Toteutuessaan laki antaa viranomaisille oikeuden takavarikoida teknoravejen j�rjest�jien kalustoa sek� lopettaa kaikki yli kymmenen hengen laittomat kokoontumiset, joissa soitetaan teknomusiikkia ��nentoistolaitteiden kautta. Joidenkin tietojen mukaan Englannin poliisi on rakentamassa koko maan kattavaa tietoj�rjestelm��, johon koottaisiin erilaiset soundsysteemit ja teknoryhmittym�t.
Thatcherin j�lkeisess� Englannissa valtaapit�v�t konservatiivit kokevat uhkana ihmiset, jotka valtaavat tyhjill��n olevia taloja sek� varastohalleja ja j�rjest�v�t ilmaisia teknoraveja. Monet kansalaisj�rjest�t ja rave-organisaattorit syytt�v�t viranomaisia huumeiden ja antisosiaalisuuden varjolla harjoitetusta hysteriasta.
Englannin viranomaisten kannalta ongelmallisinta lieneekin juuri teknokulttuuriin liittyv� huumeiden k�ytt�. Siin� miss� hipit 60-luvulla nauttivat LSD:t�, vauhdittaa t�m�n p�iv�n teknoreiveri itse��n ekstaasilla. Kyseess� on amfetamiinjohdannainen hallusinogeeni, jonka k�ytt� manner-Euroopassa on on melko yleist�. Ekstaasin mainostamisessa ja aineen ymp�rille synnytetyn kohun luomisessa on kunnostautunut varsinkin Englannin iltap�iv�lehdist�.
Aiheesta on viime aikoina k�yty asiallistakin keskustelua brittil�isten nuortenlehtien (mm. The Face, i-D ja Mixmag) sek� l��ketieteellisten julkisujen (esim. Lancet) palstoilla. Joidenkin tutkijoiden mielest� ekstaasi on melko liev� huume, joka tulisi rinnastaa kannabiksen kaltaisiin pehmeisiin huumeisiin. Varmaa kuitenkin on, ett� kyseess� ei ole vaaraton valmiste. Oman ongelmansa aiheuttavat katukaupassa liikkuvat ep�puhtaat ekstaasilaadut sek� aineen k�ytt��n Englannissa liittyneet kuolemantapaukset.
Reppuselk�isten nuorten keskeisimpi� kohtauspaikkoja 60-luvulta l�htien on ollut Goan maakunnan alue Intian l�nsirannikolla. Goaa on kutsuttu pakotieksi it��n (escape route to the East). Monelle se on portti muualle Kaukoit��n suuntautuvalle matkailulle. T�m� entinen Portugalin siirtomaa-alue on tullut tunnetuksi hohtavista hiekkarannoistaan ja vapaamielisest� el�m�nmenostaan. 1980-90 -lukujen vaihteessa Goan hippiparatiisin rock-soundit korvasi Englannista sinne kulkeutunut house- ja teknomusiikki. 90-luvulla Goan rannoilla on j�rjestetty useita suuria teknoraveja. Paikasta on tullut etenkin eurooppalaisten teknodeejiitten suosima kohde. Amerikkalainen musiikkilehti Option valotti aihetta kuluvan vuoden huhtikuun numerossaan. Monisivuinen ja v�rikk��sti toteutettu artikkeli oli otsikoitu Sampling Paradise - The Technofreak Legacy Of Golden Goa.
Teknokulttuurissa matkustamisella on vahva romanttiss�vyinen merkitys. Toisaalta digitaalinen aika on muuttanut nomadismin k�sitteen alaa asuntovaunusta ja reppuselk�isest� matkaajasta tietoverkon aineettomuuteen. Kansainv�lisen Internet-tietoverkon ovat ottaneet ennakkoluulottomasti k�ytt��ns� my�s teknon tekij�t ja reiverit. Verkossa liikkuva teknotieto pit�� sis�ll��n eri b�ndien ja projektien s�hk�postien lis�ksi runsaasti erilaisia uutisryhmi� ja keskusteluareenoita aiheiden vaihdellessa zippie-el�m�ntyylist� virtuaalitodellisuuteen.
Amerikkalaisen Hakin Beyen mukaan urbaani nomadismi ja teknoravet rinnastuvat 1600-1700-lukujen merirosmoatamiin. Kyseess� on er��nlainen hetkellisesti toteutuva utooppinen yhteis�.
Terence McKennan kaltaiset n�kij�t pit�v�t k�ynniss� olevaa teknorenesanssia merkkin� koko kulttuuriamme j�risytt�v�st� murroksesta. McKenna maalailee kauaskantoisia n�kyj� ihmiskunnan evoluutiosta ja tulevaisuudesta. H�nen mukaansa nykyisenkaltainen l�nsimainen kulttuuri on kulkenut tiens� loppuun. Tilalle syntyy neuros�hk�isiin verkostoihin perustuva globaali kulttuuri, joka yhdist�� ikivanhojen kulttuurien myyttisen maailmankuvan uuteen elektroniseen kulttuuriin.
Mediatutkija Kari A. Hintikan mielest� zippie-liikkeen merkitt�vin panos yhteiskunnalle saattaa olla siin�, ett� se osoittaa ihmisten voivan toimia omaehtoisesti ilman valtion tai viranomaisten jatkuvaa holhousta. Yhteis�muotona ja yhtyeiskunnan korvaajana zippie-liikkeen heikkous on kuitenkin ehk� juuri t�ss� kontrollin kielt�misess�. Se mik� liikkeess� itsess��n n�hd��n vahvuutena saattaakin k��nty� sit� itse��n vastaan.
Vaikka teknoreiverit ja zippiet eiv�t saisikaan muutettua maailmaa hyv�ntahtoiseksi globaaliksi mediakyl�ksi, zippie-filosofia tarjoaa silti my�nteist� tajunnanlaajennusta kaikille kulttuurista ja sukupolvesta riippumatta. 1990-luvun yksil�n selviytymisstrategia on yhteisty�kyky. Omatoimisuus, oma tyyli, henkil�kohtainen kontaktiverkko ja suvaitsevaisuus monikulttuurisuudelle ovat asioita, joilla p�rj�t��n niin uudistuvilla ty�markkinoilla kuin tulevaisuuden mediakyl�ss�, toteaa Hintikka.
Sit� paitsi musiikkikulttuurit ovat aina olleet kokoelma manifestej� ja vastalauseita, myyttej� ja rituaaleja, jatkuvaa kuolemaa ja j�lleensyntym��. Tekno ei ole t�ss� suhteessa mik��n poikkeus. Sen maailma el�� ikuisesta paluusta tai kuten belgialaisen R&S levy-yhti�n kansitekstissa vuodelta 1991 todetaan: we're on a mission!